Jungnerilla on monipuolinen poliittinen tausta ja hän on seurannut aitiopaikalta, kuinka vaikuttaminen on vuosien saatossa muuttunut. Hänen mukaansa yhä pienempi piiri pyörittää poliittista koneistoa, mutta politiikan ulkopuolella olevat ihmiset ovat saaneet uutta puhtia sosiaalisesta mediasta.
”Yhä useampi pääsee somen kautta ääneen myös perinteisessä mediassa. Aiemmin yhteiskunnassa päättäjien ja kansalaisten välissä on ollut iso railo, jossa perinteinen media on toiminut portinvartijana ja päättänyt, mistä asioista tulee uutinen ja ketkä pääsevät ääneen”, Jungner kertoo.
Nyt tämä ”portinvartijuus” on hävinnyt – jos ihmisellä on asiaa, hän voi sosiaalisessa mediassa ilmaista itseään ja saada äänensä kuuluviin. Jos asia on hyvin ilmaistu, se leviää kuin kulovalkea. Onko tämä muutos sitten hyvä vai huono?
”Asialla on kaksi puolta. Huonoa on, että tämä jakaa helposti ihmisiä ja lisää identiteettipolitiikkaa. Toisaalta on hyvä, että on tällainen väylä olla mukana keskustelussa. Tästä esimerkkinä on uhkapelaamiseen liittyvä Veikkaus-case, joka syntyi tyystin sosiaalisessa mediassa”, Jungner tarkentaa.
Jungnerista on mahtavaa, että useammat saavat nykyään äänensä kuuluviin. Sosiaalinen media mahdollistaakin kansalaisten suoremman vaikutuksen asioihin ja se näkyy myös poliittisessa päätöksenteossa. Ennen vaaleissa merkitsi eniten vaalibudjetti, nykyään someosaaminen. Jos somea käyttää luontevasti, se on vahva tapa saada luottamusta.
Digitalisuus laskee ihmisten välisen vuorovaikutuksen transaktiokustannuksia
Sosiaalinen media ja erilaiset viestinvälineet ovat muuttaneet kuplia yhä monimuotoisemmiksi. Tyypillisesti ihmiset ovat kohdanneet arjessaan vain oman sosiaalisen kuplansa ihmisiä, ja vaihtaneet ajatuksia heidän kanssaan. Vaikka kuplautuminen on osa ihmisten käyttäytymismallia, asia on muuttunut erityisesti sosiaalisen median kautta.
”Jos ihminen kohtaa päivittäin tuhansia erilaisia ajatuksia, ei voi olettaa niiden olevan kuin yhdestä muotista veistettyjä. Joku yhdistävä tekijä saattaa olla, mutta muuten kuplat ovat huomattavasti monimuotoisempia kuin ehkä koskaan ihmiskunnan historiassa!” Jungner sanoo.
Kuplien vaihtaminen on mahdollista, mutta se edellyttää jatkuvaa itsensä kyseenalaistamista ja haastamista. On oltava valmis vaihtamaan mielipiteitään ja näkemyksiään. Kuplien vaihtamisella on kuitenkin Jungnerin mukaan hintansa, sillä ulkopuolinen maailma ei aina suhtaudu siihen positiivisesti. Siksi se kannattaa tehdä hyvin harkiten sekä harvoin. Jungnerilla on oma kokemus kuplan vaihtamisesta, sillä hän on vaihtanut oman poliittisen kotipesänsä.
”Jos alat päivittäin olla asioista eri mieltä kuin puolueesi, niin on sekä itsesi että puolueen kannalta parempi lähteä”, Jungner avaa päätöstään.
Jungnerin mukaan sosiaalisen median tulevaisuus ei tiivistykään pelkkiin kupliin vaan siihen, millainen asenne ihmisillä on oman kuplan ulkopuolisiin ihmisiin. Sosiaalisen median lisäksi myös perinteinen media on ottanut harppauksia eteenpäin.
”Yleisradio on tänään jotain ihan muuta kuin mitä se oli, kun itse olin siellä”, Ylen pääjohtajanakin vuosina 2005–2010 toiminut Jungner kertoo.
Muutokset ovat olleet positiivisia ja pitkälti digitalisaation tuomien hyötyjen ansiota. Digitalisuuden perusidea on, että digitaalisuus laskee ihmisten välisen vuorovaikutuksen transaktiokustannukset nollaan. Näihin kustannuksiin kuuluu rahan lisäksi luottamus, jossa sosiaalisella medialla on tärkeä rooli. Jungner antaa esimerkin:
”Jos törmään Twitterissä suomalaiseen, jolla on 70 tuhatta seuraajaa ja sininen verified-merkki, niin tiedän sen olevan real thing. Aiemmin tällaista ei ollut.”
Digitaalista luottamusta koettelee se, että ihmisiä yritetään huijata verkossa myös yksilötasolla. Median uutisoinnit vievät varsinkin ei-diginatiivien digitaalista luottamusta. Hyökkäykset eri palveluja kohtaan murentavat digitaalisen luottamuksen lisäksi liiketoimintaa.
”Digitaalisen luottamuksen tekijöitä on varmasti mietitty aina, kun digitaalisia palveluita on lähdetty luomaan. Nykyään vahvasti esillä on valtioiden harrastama manipulointi sosiaalisessa mediassa. Se ei yrityksissä tai kansalaisissa tunnu, vaan valtiot taistelevat valtiota vastaan. Sehän ei näy arjessa”, Jungner selittää.
Luottamus ja avoimen viestinnän merkitys
Suomalaiset ymmärtävät koko ajan enemmän viestinnän merkityksen. Yritykset ovat kartalla ja jos tapahtuu jokin moka, niin oma tai ostettu viestintä korjaa asian nopeasti. Eri maiden välillä on kuitenkin eroja.
”Suomi on poikkeuksellinen, koska täällä ihmiset tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa. Esimerkiksi amerikkalainen tapa viestiä on manipulatiivinen, siellä toistellaan yksittäisiä viestinnän kirjoittamia lauseita ja se riittää”, Jungner kertoo.
Suomessa tämä saman mantran toistaminen ei toimi kauaa. Täällä sekä kansalaiset että toimittajat edellyttävät aidompaa ja avoimempaa viestintää, jossa kysymyksiin vastataan. Muualla viestintä voi olla enemmän päälle liimattua.
