Mitä tapahtuu, kun tekoälyä käytetään vähän liikaa ja oma ajattelu jää taka-alalle? AI lupaa tehokkuutta, vauhtia ja helppoutta, mutta vastuuta se ei kanna. Tässä blogissa pohditaan, missä kohtaa tekoälyn pitäisi auttaa – ja missä ihmisen pitäisi edelleen pitää ohjaus käsissään.

Tämä hieman raflaavakin lausahdus kaiku pääkopassani eräänä aamuna. Ei siksi, että olisin lyönyt varpaani tällä kertaa sängyn jalkaan, vaan siksi, että mitäs sitten kun joku menee isommin pieleen vain sen vuoksi, että käytettiin vähän liikaa TekoÄlyä oman sijasta. Silloin tuo hyvin sisukas ja kotimainen huudahdus voisi pohjolan perukoilla raikua, joskin hieman uudessa yhteydessä.

Mutta mistä sitä ihminen eksyy tätä sitten miettimään heti aamutuimaan, ennen kahvin läikähdystä kupista suoraan vaimolta saatujen Star Wars -sukkien päälle?

AI:n vastuullisuudesta kuulee välillä käytäväpuheita. Siihen liittyviä teemoja ovat mm:

  • Reiluus – ei syrji tai tuota vinoumaa
  • Luotettavuus ja turvallisuus – toimii ennustettavasti ja hallitusti
  • Yksityisyys ja tietoturva – suojaa henkilötiedot
  • Läpinäkyvyys – AI:n toiminta on ymmärrettävää
  • Vastuullisuus – ihmisellä säilyy vastuu päätöksistä

Kasvavissa määrin tässä alkaa kansalainen hieman huolestua toteutuuko nämä varmasti? Tai pitääkö näiden kaikkien toteutua, kun yhteiskunnan pitää kehittyä erinäisten haasteiden edessä aivan uudella vauhdilla?

Kehitys kiihtyy, kontrolli horjuu

AI-palveluita tulee ja menee, ja ”kuin syksyn sienet” tai ”kuin jänikset pusikossa” eivät ole enää riittäviä vertauskuvia kuvaamaan muutoksen vauhtia. Samaan aikaan on hirvittävä paine tehostaa ja automatisoida, eli ulkoistaa tekemistä koneelle. Sille ATK:lle, jota tässä on jostain 1970-luvulta asti odotettu lunastamaan lupauksensa. Erästä kollegaa vapaasti lainaten ”Älä siinä huido, kyllä kone hoitaa!”. Kun yritysjohdossa pohditaan AI-strategian seuraavia askeleita, joku vauhdikkaampi yksilö on jo ehtinyt kytkeä siviili-Claudensa kiinni organisaation järjestelmiin, eikä kukaan ehtinyt kissaa sanomaan.

Maailmalta löytyy jo kasvava kasa esimerkkejä joissa asiat ovat menneet AI-avusteisesti hieman hassusti:

Kyllä edelleen pitäisi siis muistaa huitoa hieman itsekin, ettei totuus unohdu. Totuus vastuusta, tietojen laillisesta käsittelystä ja sijainnista, tietojen oikeellisuudesta, ihmisten perusoikeuksista ja ylipäätään ymmärryksestä miten johonkin lopputulemaan päädyttiin ja oliko se kuinka hallittua. Nämä kaikki tuppaavat hämärtymään, kun on vain kiire ja keväinen kiima polkea sitä AI-mopoa käyntiin.

Vastuu ei katoa kiireessä

Miten tämän kaiken keskellä sitten voisikaan toimia Oikein™?

Ajattele ensin, tee vasta sitten. Se pätee edelleen. Ei AI:n käyttö sinänsä ole S@4kelista, mutta työkalut kannattaa valita huolella. Jos esim. Microsoftin AI-työkalujen kehitys tuntuu aivan liian hitaalta, kannattaa pysähtyä miettimään miksi. Ja sen jälkeen sitten kannattaakin käydä läpi paljonko sinne Claudeen tai muualle GenAI:n uumeniin on jo tungettu yrityksen tietoa.

”Mistä me nyt näemme mihin sitä dataa on tungettu?”

Ottamalla käyttöön ne yrityksen paremmat tietoturvahärvelit, joilla asioita voidaan havaita ja kontrolloida. Tai menemällä ihan tarkastelemaan tilannetta sieltä portaalien uumenista, jos nämä työkalut ovat jo käytössä. Toki tässäkin täytyy tuntea vastuunsa, eli mitä saat katsoa ja mitä et. Microsoft Defender -tuoteperhe ja Microsoft Purview -työkalulaatikko auttaa näissä arvoituksissa, ja me voidaan jeesata niiden kanssa myös!

Vaan se pääpihvi tässä kattauksessa lienee tässä: Sinä olet ohjaimissa. AI:tä ei voi haastaa oikeuteen (ainakaan Suomessa), mutta sinut voidaan. Vastuuta ei voi ulkoistaa.

,