Suvereniteetti.
Se oli päivän sana myös Tietosuojapäivän tapahtumassa Helsingissä kansainvälisenä tietosuojapäivänä 28.1. Tietosuojassa varsinkin, datan omistajuus ja se, kenellä on siihen pääsy, on avainasioita. Suvereniteetti on erittäin vaikea aihe, vaikea saavuttaa ja pistää kyllä jokaisen miettimään missä määrin suvereniteetin tavoitteleminen on hyvä asia ja missä määrin sen tavoittelemisessa ampuu itseään jalkaan. Jos kyse olisikin vain siitä, että eurooppalaiset ottavat datat omiin käsiinsä ja hoitavat jatkossa kaiken itsenäisesti ilman USA:ta, mutta tästähän ei lopulta ole kyse. Kuinka voidaan varmistaa, että uusi ihana eurooppalainen palveluntarjoaja on vuosikymmenen päästä luotettu toimija? Onko tilanne yhtään parempi kuin tämänhetkinen kauhun tasapaino USA:laisten toimittajien kanssa? Voidaanko varmistua, että yhteiseurooppalaiseen kehitystyöhön kaadettavat miljardit menevät oikeaan osoitteeseen ja tuottavat sellaisen lopputuloksen ja turvallisuuden mitä niillä oli tarkoitus saavuttaa? Miten varmistetaan, ettei uusien toimijoiden taustoilta löydy epämääräisiä toimijoita, jotka ajavatkin pahisten etuja? Joko alkaa vainoharhat villiintyä?
Nämä on kaikki isoja kysymyksiä, joihin ei kenelläkään ole vastausta. Toki kannatan suvereniteettia sinällään, mutta sen rajaaminen, mitä se kenellekin on ja mikä kannattaa missäkin tilanteessa, vaihtelee. Ei ole vain yhtä ratkaisua, joka on kaikille oikein ja kaikki muut ratkaisut ovat väärin. Joka tapauksessa ollaan tilanteessa missä kumarretaan yhteen suuntaan ja pyllistetään toiseen. En tarkoita tällä pelkästään eri maita, vaan asioita kuten toimintavarmuus, käytön helppous, turvallisuusominaisuudet jne. Melkoisen pitkiä plussa- ja miinuslistoja joudutaan laatimaan, jos ja kun lähdetään hakemaan muutoksia nykytilanteeseen. Mutta muutos on usein hyvästä ja syvistä poteroista pitää ainakin välillä kavuta reunalle ja käydä kurkkaamassa miltä maailma näyttää poteron ulkopuolella.
Tammikuun blogissa käytiin lentämässä ja laskeutumassa ilman moottoritehoja Hudson-jokeen ja todettiin, että ilmailun ja kyberturvallisuuden välillä on paljon yhteneväisyyksiä. Edellisen blogin innoittajana oli muutama vuosi sitten lukemani Heikki Mansikan Hornet-lentäjä kirja, ja juuri olen lukemassa Heikin Voittava joukkue -kirjaa, mikä, yllätys yllätys, sopii kuin nenä päähän myös kybertiimien toimintaan. Loppupelissähän kyse on aina ihmismielen toiminnasta, oli ala sitten mikä tahansa.
Kyberturvallisuus ja tietosuoja ovat asioita, joista vastaa ihmiset, ja jokaisen ihmisen suhtautuminen asioihin määrää pitkälti sen, miten asioita hoidetaan ja mitkä asiat koetaan tärkeäksi. Kun kommunikointi on selkeää ja väärinymmärryksen määrä minimoitu, niin asiat todennäköisesti sujuvat turvallisemmin ja nopeammin. Oli sitten kyse lentämisestä, kybervalvonnasta tai työntekijöiden tietoisuuden kehittämisestä, se miten asia esitetään, on merkityksellistä. Jos kommunikoidaan epäselvästi, asia jää ymmärtämättä ja toimitaan pahimmillaan väärin. Jos kommunikoidaan välinpitämättömästi, vastaanottava taho muistaa vain, että tämä ei olekaan tärkeää ja asia, oli se sitten tietosuojaa kunnioittava toimintaohje tai kyberturvallisen metodin jalkauttaminen, se ei vain toteudu. Voi siis olla pienestä kiinni, että jokin äärimmäisen tärkeä asia jää ymmärtämättä ja jalkautumatta tai asia tehdään toisin kuin kertoja oli tarkoittanut, vain siksi että kommunikaatio oli epäselvää tai esitettiin huonosti.
Kommunikointi on tärkeää myös suvereniteetin tavoittelussa.
Jokainen haluaa nyt ilmaista oman mielipiteensä asioista, ja helposti nämä mielipiteet ymmärretään, ja halutaankin ymmärtää väärin ja kohta ollaan sitten barrikadeilla. Toivottavasti vain kuvainnollisesti, mutta me ihmiset ollaan niitä omituisia otuksia, jotka välillä toimii tyhmästi luullessaan toimivansa hyvän asian puolesta oikein. Seurataan mihin suuntaan maailma menee, kommunikoidaan hyvin ja vältetään paniikkiratkaisuja. Muutosta on luvassa tehtiin mitä tahansa, mutta yritetään muuttaa asioita oikeasti paremmiksi. Mitä se sitten onkaan..
Pidetään yhdessä huolta maailmasta.
Marita
